Valistus oli 1700-luvulla vallinnut
eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti esimerkiksi järjen ja tiedon
merkitystä ja pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin kulttuurissa
ja yhteiskuntaelämässä. Nykyaikainen romaani ja sanakirja syntyivät valistuksen
aikana. Valistuksen suurimpina vaikuttajina toimivat Ranska ja Englanti, mutta
tärkeinä siihen vaikuttavina valtioina voidaan myös pitää Venäjää, Saksaa, Tanskaa
ja Ruotsia. Eurooppalaiset liittivät 1700-l kolonialismin aikana kaukana
sijaitseviin maihin mielikuvia, jotka olivat yleensä heidän oman sivistyksensä
vastakohtia, kuten kannibalismia ja villeyttä. Kaikkialla ei oltu myöskään
käyty, joten jotkut kertomukset saivat fantasian tapaisia piirteitä.
Luin kaksi valistuksen aikakauden
merkittävää teosta Daniel Defoen teoksen Robinson
Crusoe ja Jonathan Swiftin teoksen Gulliverin
retket. Molemmat teokset on julkaistu 1700-luvun alussa valistuksen aikana,
jonka takia teoksissa näkyy selvästi valistuksen tyylille ominaisia piirteitä.
Daniel Defoe oli englantilainen journalisti,
kansankiihottaja ja yksi valistusajan tunnetuimmista kirjailijoista, sekä yksi
varhaisimmista englanninkielisistä romaanikirjailijoista. Hänet tunnetaan
parhaiten vuonna 1719 julkaistusta romaanistaan Robinson Crusoe, joka oli menestys jo omana aikanaan. Sitä on kutsuttukin
maailman ensimmäiseksi bestselleriksi ja sen mukaan on saanut nimensä
kokonainen kirjallisuuden laji, robinsonadit. Lukemani toisen kirjan
kirjoittaja Jonathan Swift oli angloirlantilainen anglikaanipappi, sekä tunnettu
valistusajan kirjailija ja runoilija, joka tunnetaan parhaiten satiirisista
allegorioistaan Gulliverin retket ja Tynnyritarina, sekä 150 teosta
käsittävästä proosatuotannostaan. Swiftin satiirinen tyyli sai hänelle paljon
vihaajia ja häntä arvosteltiin paljon. Gulliverin retket on neljään osaan
jaettu satiiri, joka on yhtä aikaa satu ja kiistakirjoitus. Teos oli suosittu
jo omana aikanaan, vaikka sitä kritisoitiinkin paljon.
Robinson Crusoen miljöö sijoittuu valistuksen
ajalle tyypilliseen 1700-luvun kolonialistiseen maailmaan, pääosin Afrikan
rannikolla sijaitsevalle autiolle saarelle, jonka toisella puolella on aika
karua ja toisella ei. Saaren parempi puoli toimii saarella käyvien ihmislihaa
syövien alkuasukkaiden uhrauspaikkana. Crusoe asuu kuitenkin saaren karummalla
puolella. Gulliverin retket -tarinan miljöö sijoittuu myös valistuksen ajalle
tyypilliseen 1700-luvun kolonialistiseen maailmaan, mutta siinä on monia
epärealistisia paikkoja, kuten lilliputtien maa, jossa kaikki on lähes 12
kertaa pienempää ja jossa lilliputit toimivat oudosti esim. sodat siitä
kummalta puolelta munan kuori pitää rikkoa. Gulliver käy myös Jättiläisten
maassa, jossa kaikki on noin 12 kertaa isompaa ja Laputan lentävällä saarella,
jossa asuu mielikuvituksellisia henkilöitä, jotka ovat oudon muotoisia ja hullunkurisia
omiin ajatuksiinsa sulkeutuneita tyhmiä henkilöitä. Hän käy myös saaren
alapuolella sijaitsevassa valtakunnassa, jossa on myös samanlaisia olentoja.
Tarinan neljännessä osassa hän käy saarella, jossa asuu viisaita
hevosenkaltaisia houyhnhnm-nimisiä olentoja ja heidän orjinaan toimivia ihmisenkaltaisia
ilkeitä yahoo-nimisiä olentoja.
Robinson Crusoe kertoo miehestä
nimeltä Robinson Crusoe, joka lähtee merille. Hän haaksirikkoutuu, mutta
selviää kuitenkin hengissä, jonka jälkeen hän rikastuu ja asuu hetken
Brasiliassa. Tämän jälkeen hän päättää lähteä tienaamaan myymällä rihkamaa
Afrikan alkuasukkaille. Laiva kuitenkin haaksirikkoutuu ja hän ajautuu
autiosaarelle. Hän yrittää selviytyä saarella, missä hän onnistuukin hyvin ja
päästä sieltä pois. Hän elää saarella 28 vuotta, jonka aikana hän pelastaa
kannibaalin nimeltä Perjantai toisten kannibaalien kynsistä ja valistaa häntä
siitä, että ihmislihaa ei saa syödä ja opettaa kristinuskoa ja muita
länsimaalaisia asioita ja tapoja. Hän pelastaa perjantain kanssa myös
Perjantain isän ja joukon espanjalaisia. Crusoe jättää saaren lopulta muiden
haltuun ja pääsee pois saarelta sinne saapuneella espanjalaisella laivalla ja
elää sen jälkeen onnellisesti. Robinson Crusoen teemana on valistuksen ajalle
tyypillisesti valistus ja selviytyminen.
Kirjojen kieli ei ole kovin
vanhaa, koska ne ovat suomennoksia, mutta ne on molemmat suomennettu kymmeniä
vuosia sitten, jonka seurauksena se on osittain vanhaa. Se on kuitenkin helppolukuista.
Kirjat on kirjoitettu siten, että niissä korostetaan järjen ja tiedon
merkitystä. Molemmat kirjat ovat aika samanlaisia, koska molemmissa
haaksirikkoudutaan saarelle ja valistetaan ja valistutaan. Gulliverin retkissä
sama kaava toistuu koko ajan, joka voi käydä lukijalle tylsäksi. Kirjojen
juonet eivät ehkä olekaan niiden kiinnostavimpia osuuksia, vaan niissä olevat
erilaiset selitykset, jotka antavat tietoa lukijalle ja valistavat häntä eri
asioista.
Hienoa työtä!
VastaaPoistaTajuat hyvin teosten yhteyden aikaansa ja kolonialismiin. Robinson Crusoe onkin inspiroinut postkolonialistisen kirjallisuuden aikana Michel Tournieria kirjoittamaan teoksen nimeltä Perjantai, jossa näkökulma on, kuten arvata saattaa, hiukan toinen.
Robinson Crusoen taustalla on ilmesesti todellinen henkilö, Alexander Selkirk: https://fi.wikipedia.org/wiki/Alexander_Selkirk
Nykyään Swiftin teosta luetaan lähinnä satuna, koska satiirin terä osuu tietysti tarkimmin valistusajan Englantiin. Aikuislukijalle kommentoitu laitos teoksesta on - niin kuin sanotkin - kiinnostava juuri siksi, että kritiikin kohteet aukeavat paremmin.